Viime viikonloppuna oopperassa keskustelin kohta kahdeksan vuotta täyttävän tytön kanssa, joka ilmoitti haluavansa gootti-synttärit. Ilmeeni saattoi olla näkemisen arvoinen. Yritin peitellä levälleen loksahtaneita leukaperiäni ja heittäytyä mukaan uudenlaiseen ajatusleikkiin. Näin sieluni silmin pieniä herttaisia tyttöjä tummanvihreät räkäletit poskella, kasvomaalaajien tuhertamat kajaalit silmäkulmissa, mehukatit tarjoiltuina pääkallopikareista, ilmapallot, joiden kyljissä komeilivat ylösalaisin olevat ristit, esiintyjänä lattiaa hipovaan nahkatakkiin verhoutuneen death-metal kitaristin...
Oli pyrittävä samalle aaltopituudelle potentiaalisen asiakkaan kanssa. Mitä halusi kahdeksanvuotias tyttö, joka vietti lauantaimatineaa La Traviataa katsellen ja haaveili gootti-synttäreistä? Oliko hän edes minun kohderyhmääni vai pitäisikö tämä tapaus suosiolla referoida "Vaaran Vyöhykkeellä" pitopalvelun piiriin.
Lopulta uskon löytäneemme yhteisen sävelen. Kaikkeahan ei tarvitse aina ottaa niin kovin kirjaimellisesti. Pienet herttaiset kahdeksanvuotiaat ovat varmasti innoissaan kutsusta, jossa lukee: "Pue päällesi jotain mustaa!" Nämä synttärit ovat todellakin erilaiset. Mieleeni tuli syksyisin järjestämäni perinteiset halloween kekkerit ja kerroin vinkkejä, kuinka tunnelmasta saadaan sopivan karmaiseva ja mukavan mustanpuhuva. Kysehän on lopulta teemasta, jonka on tarkoitus aiheuttaa pientä selkäpiin kutkuttelua ja mahassa möyrivää jännitystä. Jotain ihan vähän kiellettyä ja sitäkin kiinnostavampaa! Joten päätin painaa villaisella sitä niittikengissään kompuroivaa kitaristia ja työntää pääkallopikarit takaisin varaston viimeiseen takakulmaan. Ja sitten ilmoitin huojentuneena lapsilleni: Niitä tarvitaan vasta sitten kun me joskus kasvamme aikuisiksi:)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti