lauantai 30. tammikuuta 2010

Tarjoiluidea





Hodarikojun pystyttäminen synttärijuhliin on helppo ja edullinen tarjoiluidea, jos juhlavieraita on suuri määrä. Tämä onnistuu parhaiten silloin, kun käytettävissä on ylimääräinen käsipari, eli joku apulainen, joka voi seistä kojussa hot dog miehenä. Silloin juhlaemännät ja isännät voivat keskittyä oleellisempiin asioihin, eli vieraiden viihdyttämiseen ja muun juhlaohjelman koordinointiin. Juhlatarjoilujen etukäteisvalmisteluihin ei myöskään kulu ihmeemmin aikaa, ja lapset voivat täyttää pienet mahansa lämpimällä ruoalla ennen kakkuja ja karkkeja.
Kuvat: Anna Kauppila

perjantai 29. tammikuuta 2010

Gothic kids




Last weekend I was discussing with an eight-year-old girl about her upcoming birthday party. As she announced that the theme will be "gothic" I couldn't have been more surprised. This would deffinitely be a unique theme for a kids party!

I was thinking about my traditional halloween parties, that are all dark and scary and it brought back many good ideas. Gothic in my mind is black and dark red decorations, bit of a wizard-like atmosphere with perhaps some Harry Potter and Addam's Family added to the mix..

In my last halloween party we had a photo-stand that I decorated with shiny red cloth, some porcelain dolls, candles and christmas lights. It looked very "gothic" and we were taking pictures of each kid standing or sitting in front of the stand. In addition to this the party included a fortune-teller, a disco and game room, a juggler, and ofcourse lots and lots of halloween decorations and black fabrics. Black garbage bags are very useful and affordable decoration material... I have been also wrapping all the serving dishes at the table into this.

For a gothic party I would also introduce some games such as Mummy wrap (teams race in wrapping each other with toilet paper), best costume contest and ofcourse facepainting to decorate the kids with scars and sculls and black lipstick... also a gothic beauty salon, where kids can get a beehive hairdo & nails "done" = painted black. Treasure hunt in the dark to find the glow-in-the-dark spiders etc.

Thinking about all of this makes me really miss my favourite party time of the year - halloween!
Pictures by: Anna Kauppila

tiistai 26. tammikuuta 2010

Pähkinä purtavaksi

Viime viikonloppuna oopperassa keskustelin kohta kahdeksan vuotta täyttävän tytön kanssa, joka ilmoitti haluavansa gootti-synttärit. Ilmeeni saattoi olla näkemisen arvoinen. Yritin peitellä levälleen loksahtaneita leukaperiäni ja heittäytyä mukaan uudenlaiseen ajatusleikkiin. Näin sieluni silmin pieniä herttaisia tyttöjä tummanvihreät räkäletit poskella, kasvomaalaajien tuhertamat kajaalit silmäkulmissa, mehukatit tarjoiltuina pääkallopikareista, ilmapallot, joiden kyljissä komeilivat ylösalaisin olevat ristit, esiintyjänä lattiaa hipovaan nahkatakkiin verhoutuneen death-metal kitaristin...

Oli pyrittävä samalle aaltopituudelle potentiaalisen asiakkaan kanssa. Mitä halusi kahdeksanvuotias tyttö, joka vietti lauantaimatineaa La Traviataa katsellen ja haaveili gootti-synttäreistä? Oliko hän edes minun kohderyhmääni vai pitäisikö tämä tapaus suosiolla referoida "Vaaran Vyöhykkeellä" pitopalvelun piiriin.

Lopulta uskon löytäneemme yhteisen sävelen. Kaikkeahan ei tarvitse aina ottaa niin kovin kirjaimellisesti. Pienet herttaiset kahdeksanvuotiaat ovat varmasti innoissaan kutsusta, jossa lukee: "Pue päällesi jotain mustaa!" Nämä synttärit ovat todellakin erilaiset. Mieleeni tuli syksyisin järjestämäni perinteiset halloween kekkerit ja kerroin vinkkejä, kuinka tunnelmasta saadaan sopivan karmaiseva ja mukavan mustanpuhuva. Kysehän on lopulta teemasta, jonka on tarkoitus aiheuttaa pientä selkäpiin kutkuttelua ja mahassa möyrivää jännitystä. Jotain ihan vähän kiellettyä ja sitäkin kiinnostavampaa! Joten päätin painaa villaisella sitä niittikengissään kompuroivaa kitaristia ja työntää pääkallopikarit takaisin varaston viimeiseen takakulmaan. Ja sitten ilmoitin huojentuneena lapsilleni: Niitä tarvitaan vasta sitten kun me joskus kasvamme aikuisiksi:)

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Kasvomaalauskekkerit
















Kasvomaalaus on Mehubileiden suosituimpia palveluita. Sitä on helppo pyytää ja helppo tarjota, sitä voi tehdä melkein missä tahansa. Palveluna kasvomaalaus on selkeä konsepti ja takuuvarma, tunnettu juttu. Kukapa ei pitäisi näistä hauskoista muuntautumisleikeistä.

Tänään järjestimme naapureiden voimin pienet kasvomaalauskekkerit. Iltapäivä meni todella viihtyisästi ja lapset olivat mahtavalla tuulella. Jokainen napero odotti kiltisti vuoroaan ja istui hienosti liikkumatta maalauksen ajan. Äidit juorusivat ja minä kuuntelin puolella korvalla taiteilujen ohessa. Tarjoiluina toimivat lasten ikisuosikit: dippivihannekset, kolmioleivät ja lihapullat. Napostelujen ohessa tarjolla oli myös kasapäin hassuja hattuja ja ilmapalloja - näiden parissa oman vuoron odottelu sujui mukavan mutkattomasti.

Face painting is one of the most popular services of the Children's Party Service Mehubileet. It is easy to provide in almost any circumstanses and easy to enjoy. Kids are fascinated about the endless possibilities of change - they can become a tiger, dog, princess, spiderman, or almost any character they can imagine. Life is an adventure!
One of my favourite things in the world is the moment when I am finishend with the painting and I give the child a mirror to see the end result. Such happy shrieks, laughter, surprise! This joy is so precious, it really makes my day.

Kuvat: Sari Saraste

tiistai 19. tammikuuta 2010

Coctail-tikut kunniaan!




Kaksi- ja kolmevuotiaat lapseni ovat varsinaisia ronkeleita syömisen kanssa. Uusien makujen maisteleminen on haastavaa ja ruokailuhetket ovat toisinaan yhtä vinkumista. Uhkailu, kiristys ja lahjonta ovat tässäkin asiassa vanhaa kauraa. Uusin keinoni on laittaa tarjottu ruoka coctail-tikkujen päähän ja tämä tekee ruokailusta lapsille mielenkiintoisempaa. Monet ruokapalat ovat maistuneet pienille suille hauskemmin tarjoiltuina.

My two- and three year olds are deffinitely my most demanding customers when it comes to serving food. They have a very selective taste and are not shy to make reclamations when something does not please them. To save myself from some heated conversations and unpleasant wining at dinner table I have learned a few tricks to make my little customers satisfied. They seem to appreciate it when I put some effort in display and making food more fun for them. One of my best revelations has been the usage of coctail sticks. Serving our family food in these bite-size portions makes it just so much more interesting, and apparently a lot easier to approve.

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Parhaat ikinä



Parhaat ikinä järjestämäni lastenjuhlat olivat tyttäreni 3v prinsessajuhlat. Teema lienee suosituin mahdollinen, koska aiheeseen liittyviä vinkkejä oli netti pullollaan. Meidän juhlat järjestettiin upouudessa asukaspuistossa, joka oli mukavan tilava suurelle vierasmäärälle. Rekvisiittaa keräilin aktiivisesti noin kuukauden, ostin ebaysta prinsessalinna scene settereitä, eli seinille ripustettavia 7m leveitä kankaita, jotka loivat juhlatilaan todellisen prinsessatunnelman. Hopean ja pinkin väriset ilmapallot täytettiin heliumilla. Kimaltavat vaaleanpunaiset pöytäliinat ja ikkunaverhot ompelin varta vasten juhliin ja erityisiä teemaan sopivia koristeita löytyi kirppareilta, keräilijätutuilta, tiimarista ja monista muista paikoista.

Yhden huoneista somistin "Prinsessojen Kauneussalongiksi". Huoneeseen tuotiin peilipöytä, jonka ääressä pikku prinsessat kammattiin ja meikattiin. Pyysin erästä tuttua lastenhoitajaa vetämään tätä pistettä, hän maalasi lasten poskiin pieniä kuvia, lakkasi heidän kynsiään ja suihkutteli hiuksiin hopeakimalletta. Jokainen prinsessa sai myös omakseen valitsemansa sormuksen ja rannekorun. Koristelin huoneen jouluvaloilla, kimaltavilla kankailla ja "pyykkinaruilla" joilla roikkui pitkä rivistö erilaisia prinsessamekkoja.

Toisessa huoneessa toimi "kruunupaja" eli askartelupiste, jossa lapset saivat tehdä itselleen kultapaperista kruunun. Askarteluja vetämässä oli pari tehtävään värvättyä sukulaistani.

Kolmas huone oli "ritarisali". Olin hankkinut suuria pahvilaatikoita ja maalannut ne hopeanvärisellä ja mustalla maalilla ritarilinnan seiniksi. Linnan keskellä oli pöytä ja pari tuolia, joiden ääressä lapset saivat kokeilla onneaan vanhan ritarin opastuksella hernepelissä. Pelissä lasten piti arvata minkä kupin alla oli ritarin piilottama herne, ja peli oli niin yksinkertainen, että nuorimmatkin vieraista pitivät siitä.

Myös aikuisille oli tarjolla oma hernepeli. Heidän piti arvata lasipurkissa olevien herneiden määrä ja lähimmäksi arvannut sai palkinnoksi pullollisen kuohuvaa.

Ruokasalissa oli tarjolla notkuva pöytä hopeavadeilta tarjottuja herkkuja, sekä kultaisia samppanjalaseja, joista vieraat saivat juoda mehua. Kakku oli tehty prinsessalinnan näköiseksi.

Lopulta tultiin suurimpaan huoneista, joka oli muutettu juhlasaliksi. Tänne vieraat kerääntyivät kokeiltuaan eri aktiviteettipisteitä ja syötyään mahansa täyteen. Juhlasalissa vedin lapsille herneteeman mukaisen "prinsessa ja herne" leikin. Ensin luin sadun prinsessasta ja herneestä, ja sen jälkeen laitoin kaikkien silmien edessä lattialla olevan patjan alle herneen. Tämän jälkeen jokainen lapsi sai vuorotellen testata taitojaan "aitona prinsessana" eli maata patjalla ja kokeilla pystyivätkö he tuntemaan herneen patjan alta. Todellisuudessa olin piilottanut aiemmin patjan alle tennispallon, joten möykyn tunsi varmasti jokainen. Ja sanomattakin oli selvää, että juhlat olivat täynnä onnellisia ja erittäin aitoja prinsessoita.

torstai 14. tammikuuta 2010

Avaruusjuhlintaa



Eilen järjestin pojan 5v avaruusjuhlat. Avaruusteema on eräs lemppareitani. Hopeiset foliopallot ja mustat kankaat ovat nopea tapa luoda tunnelmaa. Tarjoiluastiat kääritään tietenkin folioon mustan pöytäliinan päälle. Tarjoiluna toimivat pyöreät, planeetan muotoiset pikkupalat, kuten lihapullat, kirsikkatomaatit, ja karkit (vihreät kuulat ovat hienoja!) Vanhat kunnon karambolat voi leikata tähden muotoisiksi siivuiksi ja koristella niillä esimerkiksi dippivihannesastian. Aika ufon näköinen pöydän somistaja on folioon kääritty kaali, johon on paineltu coctail tikuilla erilaisia herkkupaloja.

Juhlat olivat kaoottiset, lapset olivat villillä tuulella. Saavuin paikalle Avaruusolio Otuksena ja olin suunnitellut pelin, jossa jokainen lapsi vetää avaruuspussista itselleen tehtävälapun. Tehtävät olivat mm. seuraavanlaisia: "Avaruusaluksen radiolähetin reistailee hieman, yhteys maahan on heikko. Leikkikää rikkinäistä puhelinta." tai "Marsilaiset hyökkäävät ja meidän on peloteltava heidät tiehensä hurjilla ilmeillä. Järjestä ilveilykilpailu, ja palkitse paras ilme!"

Levottomien lasten kanssa leikkiin keskittymisestä ei juuri tullut mitään. Suosituimpia aktiviteetteja olivat lopulta minun sekalainen pelleilyni, pikkuautoilla hurjastelu, ympäriinsä juokseminen ja avaruusmiekoilla (ilmapalloista muotoilemani miekat) leikkiminen. Myös ilmakiekko-peli oli kovassa käytössä. Lapsilla oli varmasti hauskaa, mikä lienee pääasia.

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Kolmen minuutin dinneri

Mieheni väsäsi tämän eilen noin kolmessa minuutissa ja ruoka oli lasten mieleen. Jääkaappiin oli jäänyt juustoraastetta ja pieni määrä keitettyä spagettia. Annoksen ristimme nimellä Quesakidios:

-Nokare voita
-Kaksi tortillalettua
-Juustoraastetta
-Paistettu kananmuna
-Pieni annos keitettyä spagettia

Tortillalettua paistetaan voissa, päälle levitetään juustoraastetta ja rikotaan kananmuna. Annan munan kypsyä minuutti, lisää spagetti ja loput juustoraasteesta ja laita päälle toinen tortillalettu. Käännä quesakidios ja paista hetki myös toiselta puolelta. Leikkaa paistos kuuteen osaan. Tarjoile kolmion muotoiset viipaleet ketsupin kanssa ja leikkaa lautasen reunalle kukku- ja porkkanatikkuja.

tiistai 12. tammikuuta 2010

Peppi on paras



Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu eli tuttavallisesti Peppi Pitkätossu on lasten ikisuosikki ja varma vetonaula synttärikutsuilla. Pepistä pitävät pojat ja tytöt, pienet ja isot.

Astrid Lidgrenin 1940-luvun alussa luoma hahmo on seikkaillut teattereissa ja lastentapahtumissa läpi vuosikymmenten. Peppi tekee asiat juuri niin kuin jokainen lapsi haluaisi. Hän elää yksin Huvikummussa, eikä häntä määräile yksikään aikuinen. Hän pomppii sohvilla, nukkuu jalat tyynyllä ja syö herkkuja jos haluaa. Hän on rikas, maailman vahvin ja maailman kiltein.

Peppi-synttäreillä pidetään tietenkin lettukestit. Pöytä katetaan värikkäästi, ilmapalloja ei voi olla liikaa. Hauska idea on levittää pöydälle valkoinen paperiliina, jonka lapset saavat värittää ja kuvittaa ennen syömistä. Leikkeinä toimivat hyvin hevosenhännän kiinnitys, pussihyppely, (suklaisten)kultarahojen metsästys, Herra Tossavaisen banaaninsyöntikilpailu, tai vaikka kunnon paraatiorkesterin kasaaminen.

Synttärikutsuilla vieraileva Peppi laulattaa lapsia, esittää pari taikatemppua, kertoo tarinoita ja muotoilee ilmapalloista hauskoja hahmoja. Lopuksi lapset voivat kokeilla hattaroiden valmistusta hattarakoneella. Pepin voi tilata synttäreille osoitteesta www.mehubileet.com

maanantai 11. tammikuuta 2010

Ihanaa pimeyttä

Vaikka varpaita vähän paleltaa niin lapset ovat arvostaneet viime viikkoina hyvää talvikeliä. Luistimet, sukset ja pulkat ovat päässeet pitkästä aikaa kunnolla käyttöön. Pukeminen tietysti on oma operaationsa, sen tietävät kaikki äidit.

Näinä pimeinä iltoina ystäväni Tiina kehitti kivan leikin lapsille. Pihalle piilotetaan kasa heijastimia, joita lapset voivat metsästää taskulampun avulla. Olen kokeillut samaa myös synttärileikkinä, ja toimii ihan hyvin myös sisätiloissa - valot pois ja fikkarit käteen. Seikkailu voi alkaa.

Elämä on yhtä juhlaa

Tervetuloa uusi blogi! Näillä sivuilla lastenjuhlat soikoon - vuosi 2010 tulee olemaan täynnä vipinää, hulinaa ja hälinää. Perustin viime syksynä lastentapahtuma- ja juhlapalvelun nimeltä Mehubileet ja sen jälkeen elämä onkin ollut yhtä juhlaa. Tässä blogissa haluan keskustella bileideoista, kuulla ja ymmärtää minkälaisia juhlia lapset oikeasti haluavat, ihastella erilaisia kemuja ja kattaa pöydän koreaksi. Lasten ilo tekee maailmasta mielekkään ja juhliminen on elämän suola - tärkeitä aiheita siis, ja mielestäni oman bloginsa arvoisia. Näillä sanoilla avaan virallisesti Limudiscon! Tervetuloa.