Piparitaiteilu jatkui myöhään iltaan... Kestää aikansa kun ensin kaulitsee lasten taikinat, sitten omat, nostelee niitä vuoroin millekin pellille, irrottelee pikkuapulaisten pöytään jämähtäneet versiot, vahtii uunia (yksikään satsi ei palanut!) ja lopulta pursottelee koristeraitoja kieli keskellä suuta. Hauskaa oli, mutta ihan heti ei tehdä uusiksi... (paitsi jos meidän lapset saisivat päättää niin niitä tehtäisiin vuoden jokaisena päivänä!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti