Lahjojen avaaminen on monilla kutsuilla tärkeä osuus, ja erityisesti synttärisankari on tästä mielissään. Muut lapset saattavat iloita pakettien avaamisen tuomasta jännityksestä, toisaalta joskus lahjat aiheuttavat myös omat ongelmansa. Vierailevasta lapsesta voi tuntua kurjalta antaa pois lahja, jonka haluaisi itse kovasti pitää. Ja entä jos lahjapaketeista tupsahtaa monta samanlaista lahjaa ja nurkat pursuavat jo ennestäänkin tavaraa niin, että niille ei meinaa löytyä säilytystilaa. Kymmenen uutta pakettia ei tätä tilannetta ainakaan helpota...
Mikäli lastenjuhlilla on riittävästi muuta ohjelmaa, voivat lahjapaketit jäädä vähemmälle huomiolle ja ne saatetaan avata vasta juhlien jälkeen. Toisaalta itse olen ollut jo pitkään lahjomiskulttuurin vähentämisen puolella. Omien lasteni synttäreillä olemme pyytäneet vieraita laittamaan lahjoihin varatut rahat hyväntekeväisyyteen.
Tänä vuonna tyttäreni täyttää neljä, ja olen päättänyt pitää neljän euron juhlat. Vieraita pyydetään tuomaan mukanaan neljä euroa, joista puolet lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen ja toisella puolikkaalla tyttäreni saa itse valita kaupasta toivomansa lahjan. Eurot heitetään juhliin saavuttaessa "toivomuskaivoon" - jokainen pieni vieras voi samalla sulkea silmänsä ja esittää suurimman toiveensa. Ja kuka tietää - ehkä sekin jonain päivänä vielä toteutuu!
Toinen huomattavasti lisääntynyt lahjomisen muoto ovat kaverilahjat. Monesti lapset osaavat jo odottaa saavansa kutsuilta pienen pussin kotiin vietäväksi. Tapa on yleistynyt ja levinnyt Pohjois-Amerikasta myös meidän kotoisiin juhliimme. Antamisen ilo ja saamisen ihastus voivat olla mukavia asioita, mutta kaverilahjojen järjestäminen on taas yksi lisäkulu ja järjestettävä asia, joka aiheuttaa joillekin vanhemmille harmaita hiuksia. Lahjoja vaiko ei, siinä pulma.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti